Eilen Tampereen ryhmänäyttelyssä Rallia arvioitsi Paula Valakari seuraavin sanankääntein:
"Erittäin hyväntyyppinen uros. Erinomainen pää ja ilme. Hieman kookkaat korvat. Hyvä kaula, riittävä eturinta. Hyvä runko, joka saisi olla aavistuksen lyhyempi. Hyvin kulmautunut. Erinomainen hännän kiinnitys. Häntä saisi olla suorempi. Liikkuu leveästi edestä, muuten hyvin." -> NUO-ERI, NUK1 (Ralli oli ainoo nuorissa...)
Viikolla tosiaan näytti siltä, että ei me voida mennä ollenkaan, kun pomputus oli ihan tauotonta. Torstaina ja perjantaina se vähäsen tasaantu, joten lähettiin kumminki. Ja hyvä niin. Tyytyväinen oon, kun EVAa pelkäsin ja ERIn sain! Eikä tämä tuomari sitten ees maininnu pomputusta, vaikka kyllä sitä eppäilemättä näky seassa. Nurmikenttä aiheutti vielä senki, että Ralli ei meinannu millään malttaa ravata. Niin, tietysti kun se ERI sieltä tuli niin jäi vielä se SA -tavote kaihertaan. Mutta katotaan nyt, mihin ton pomputuksenki kans mennään. En mää näyttelyitä pois sule, mutta eipä meillä mitään suurta tarvetta niihin oo ennää mennä.
Ralli käyttäyty aivan esimerkillisesti. Ootellessa istu ja tapitti mua tai makoili rauhassa mun jaloissa, vaikka koko ajan kulki koiria ja ihimisiä ihan vierestä. Kehä oli luonnollisesti myöhässä, niin oottelua kertykin puoltoista tuntia. Onneksi oli kasvattaja siellä kattomassa ja juttukaverina, niin aika kulu mukavasti. Kokkeilin siinä vähän seuraamista ja hyvin keskitty siihenki. Se on vaan niin erinomanen tuo mun pikku-ukkoni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti