maanantai 28. huhtikuuta 2014

Yhtä Juhlaa

Huh. Pääsiäinen oli ja meni koulukirjojen parissa. Ja kohta onki vappu. Eikä siittä joulustakaan musta niin kauaa vielä oo... Rallin kanssa otettiin pääsiäisen ohheisprojektiksi kehikon opettelu. Ekkoista kolomosten kissoista kun oli tuloksena kolome meleko hyvvää rattaa, joista parhaimmalla vaan vitonen aan alastulolta. Kaikki kolome rattaa oli ihan kohtuullisia, että fiilis niitten jäläkeen oli toiveikas. Ei se nollan tekeminen kolomosissa ainakaan ihan mahotonta pittäis olla. Vauhit nyt ei tietenkään päätä huimaa, eikä niillä kärkisijjoista olla taistelemassa. Mutta meillä on omat tavotteet omalla tasollamma ja ensisijasesti mää ite ainaki tällä errää vaan nautin, ku on tuommonen kisakaveri!

Mutta tuosta kehikkohommasta vähäsen. Jotenki se bumppereitten käyttö ei tuntunu lähtevän eteneen ja tulin omassa pienessä päässäni reenikaverin sopivasti vakuuttamana siihen tulokseen, että kehikkohan on vielä luonnollisempi vaihtoehto koiralle oppia asettelemaan jalakansa siihen kontaktille. Siinä sen ei tartte "väistää" kun sitä kehikon yläosaa ja siinä on iso ruutu, jossa saa hypätä siihen, mikä hyvältä tuntuu.


Kolomena päivänä treenailtiin kehikkoo takapihalla. Ensin ihan sheippaamalla ja namilla, mutta hyvin pian lelulla myös. Ja lopulta niin, että juoksen ite vierellä muutaman metrin päässä ja Ralli juoksee semmosen kaaren osuttain ittensä kehikkoon. Eipä siinä montaa toistoo tarvittu oppimisessa "kuivalla maalla". Kuumeneen tietenki rupiaa heti lelun kanssa, mutta kuhan sen raivoomisen saa kuosiin, niin hyvin lähtee hakemaan. Heti pääsiäisen loppupyhinä poikettiin myös hallille testaamaan seuran uutukaisia kontaktiesteitä ja etenki tietysti aata. Eka kerta tais mennä yli hyppäämällä, mutta sitte hoksas jutun. Pari kertaa on nyt tehty aalla ja kunhan muistuu aina homma mieleen, niin ihan hyvin jo tekee. Toistoja vaan tarttis lisää paljon.

Mää ku oon tämmönen harrastelija, niin en tosiaan oo kontaktireenien takia pitäny ennää kisauran alettua taukoja. Niinpähän ollaan menossa ens viikonloppuna toisiin kolomosten kissoihin testaamaan, että joko osus ees toisella agiratalla. Hullun hommaahan tuo kissaaminen kyllä on. Näihinki saa herätä varmaan ennen auringonnousua ja kotona ollaan puolilta öin... No onneksi meitä on kohtalotovereita, joista yhestä pari fiksua (kuten aina) otosta:


Pääsiäispyhien lauma:

1 kommentti:

  1. Reinostahan on mahdoton saada muuta, kun fiksuja otoksia! Poikaparka, tainnut saada emännältään tuon kaksoisleukatrauman. Päätellen siitä, kuinka koittaa joka kuvassa nostaa nokkaa kohti taivasta. Vai olisko sittenkin samalla itsevarmuudella vaan varustettu, kun emäntänsä ja isoveljensä...

    VastaaPoista